mua vaivaa tällä hetkellä kurinalattomuus.
suunnistus on epäsujuvaa eikä se johdu siitä ettei osaisi (no myös siitä tietysti) vaan ennen kaikkea siitä ettei tuu luettua karttaa riittävästi ja tehtyä vaadittuja toimintoja, jotta rasti löytyy sujuvasti. kartanlukukerrat per rastiväli on varmasti alle puolessa normaalista ja rasteille tulee täten tultua hyvin rennolla asenteella ja samoin lähdettyä. tämä tuottaa tällä hetkellä noin puolen minuutin koukun keskimäärin joka toiselle rastille. mahtavaa.
mä oon koittanu hakea parempaa tuntumaa tekemällä erilaisia taitoharjoituksia mutta ei ne tunnu auttavan. on tehty rastinottoa, menty ilman kompassia, otettu suunnistusvetoja, juostu vaativuudeltaan eritasoisia ratoja eri vauhdeilla jne. mutta se ei tunnu löytyvän sieltä.
suurin syy on siinä että on vähän sellanen luovuttanu fiilis.
keväällä kunto oli paras koskaan mutta huhti-toukokuussa se katosi aivan totaalisesti. nyt on vähän parempaa mutta kun tietää ettei se oo parasta niin on vaikea löytää kunnon kipinää tekemiseen. missään vetoreenissä tai testijuoksussa en pääse lähellekään omiin parhaisiin aikoihin tällä hetkellä.
se onkin kummallista koska normaalisti siihen löytyy syy siitä että on joko ollut sairas tai loukkaantunut mutta nyt ei syy oo siinäkään. oon reenannu maltillisesti talven ja kevyesti kevään. nyt semmoista 9 kertaa viikkoon. normaalia kevyemmin mutta tavalliseen tyyliin tutuilla harjoitteilla. ja syytä en keksi.
jos ajattelee, että jäin noin 5min kärkeen keskarin katsastuksessa finillä niin siitä on virhettä puolet. eli ilman sitä olis jo paljon parempi lopputulos. kyllä tällä vauhdillakin paremmin voisi pärjätä, se on selvä. mutta ei vain syty.
mitä merkityksettömämpi kilpailu, sitä vaikeampi mun on aina ollut tehdä hyvä suoritus, ellei sitten ole ollut jotain muuta tekijää esim. taitopuolelta joka on motivoinut. tästä hyvä esimerkki on se että oon oikeastaan tehnyt yhden hyvän juoksun tänä keväänä ja se on sm-sprintin finaali. jo etukäteen pitkin talvea mietitty kisa. sain itteni kasattua sinne vaikkei kunto ollut paras.
no jotain positiivista tämä kunnon metsästys on mukanaan tuonut. kiersin pienen hölkkäkiertueen vetelissä ja sain palkinnoksi uudet adidakset sekä saturaisen lahjakortin. ja kolme kertaa sykkeet kahteen sataan. sekä rakon kantapäähän.
ja on muuten takareidessäkin joku hermo kipeä, ollut jo kohta puolitoista kuukautta.
suunnistus on epäsujuvaa eikä se johdu siitä ettei osaisi (no myös siitä tietysti) vaan ennen kaikkea siitä ettei tuu luettua karttaa riittävästi ja tehtyä vaadittuja toimintoja, jotta rasti löytyy sujuvasti. kartanlukukerrat per rastiväli on varmasti alle puolessa normaalista ja rasteille tulee täten tultua hyvin rennolla asenteella ja samoin lähdettyä. tämä tuottaa tällä hetkellä noin puolen minuutin koukun keskimäärin joka toiselle rastille. mahtavaa.
mä oon koittanu hakea parempaa tuntumaa tekemällä erilaisia taitoharjoituksia mutta ei ne tunnu auttavan. on tehty rastinottoa, menty ilman kompassia, otettu suunnistusvetoja, juostu vaativuudeltaan eritasoisia ratoja eri vauhdeilla jne. mutta se ei tunnu löytyvän sieltä.
suurin syy on siinä että on vähän sellanen luovuttanu fiilis.
keväällä kunto oli paras koskaan mutta huhti-toukokuussa se katosi aivan totaalisesti. nyt on vähän parempaa mutta kun tietää ettei se oo parasta niin on vaikea löytää kunnon kipinää tekemiseen. missään vetoreenissä tai testijuoksussa en pääse lähellekään omiin parhaisiin aikoihin tällä hetkellä.
se onkin kummallista koska normaalisti siihen löytyy syy siitä että on joko ollut sairas tai loukkaantunut mutta nyt ei syy oo siinäkään. oon reenannu maltillisesti talven ja kevyesti kevään. nyt semmoista 9 kertaa viikkoon. normaalia kevyemmin mutta tavalliseen tyyliin tutuilla harjoitteilla. ja syytä en keksi.
jos ajattelee, että jäin noin 5min kärkeen keskarin katsastuksessa finillä niin siitä on virhettä puolet. eli ilman sitä olis jo paljon parempi lopputulos. kyllä tällä vauhdillakin paremmin voisi pärjätä, se on selvä. mutta ei vain syty.
mitä merkityksettömämpi kilpailu, sitä vaikeampi mun on aina ollut tehdä hyvä suoritus, ellei sitten ole ollut jotain muuta tekijää esim. taitopuolelta joka on motivoinut. tästä hyvä esimerkki on se että oon oikeastaan tehnyt yhden hyvän juoksun tänä keväänä ja se on sm-sprintin finaali. jo etukäteen pitkin talvea mietitty kisa. sain itteni kasattua sinne vaikkei kunto ollut paras.
no jotain positiivista tämä kunnon metsästys on mukanaan tuonut. kiersin pienen hölkkäkiertueen vetelissä ja sain palkinnoksi uudet adidakset sekä saturaisen lahjakortin. ja kolme kertaa sykkeet kahteen sataan. sekä rakon kantapäähän.
ja on muuten takareidessäkin joku hermo kipeä, ollut jo kohta puolitoista kuukautta.